Nyt luetaan: Viivi Lehikoinen: Suomen kultamitalisti aituri jälleen toipumassa
-
01
Viivi Lehikoinen: Suomen kultamitalisti aituri jälleen toipumassa
Suomalainen aitajuoksija Viivi Lehikoinen, joka kilpailee pääasiassa 400 metrin aidoissa, on jälleen toipumismoodissa.
Madridin kilpailunsa jälkeen aiemmin tänä kesänä hänen keuhkoputkensa ärsyyntyivät, mikä hidasti hänen etenemistään. Vaikka hän juoksi muutaman kelvollisen kilpailun, kova työmäärä alkoi painaa.
Kuten hän hiljattain myönsi Instagramissa:
“💊😔🤍 Lääkitys toi helpotusta, mutta kehoni oli jo antanut liikaa ja loppukausi kului selviytymiseen.”
Tämä tarkoitti myös sitä, että hän joutuu jättämään väliin tulevat maailmanmestaruuskilpailut Tokiossa.
Varhainen kipinä yleisurheiluun
Lehikoinen aloitti urheilun epätavallisella tavalla. Lapsena hän harrasti voimistelua ja balettia, mutta huomasi pian todellisen lahjakkuutensa olevan muualla.
Blogissaan hän muisteli, kuinka balettiopettajan äiti ehdotti yleisurheilua huomattuaan hänen “kolmiloikkamaisen loikkansa” esityksessä.
Nelivuotiaana hän juoksi ensimmäisen 400 metrin matkansa aikaan 2.57. Yhdeksänvuotiaana hänen äitinsä osti harjoitusaidat perheen pihalle.
“Naapurit varmaan miettivät, että onko kaikki ihan kunnossa,”
hän vitsaili.
Nuorten kilpailujen tähti
Lehikoinen teki läpimurtonsa jo 15-vuotiaana. Hän voitti kultaa 2015 Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla Tbilisissä ajalla 57,74 – kisaennätys ja alle 17-vuotiaiden Suomen ennätys.
Vuonna 2016 hän toisti menestyksen voittamalla U18 Euroopan mestaruuden, ja jatkoi ottamalla U20-pronssia Grossetossa 2017, missä hän teki uuden alle 19-vuotiaiden Suomen ennätyksen 56,49.
Olympiadebyytti
Siirtyminen aikuisten sarjaan toi haasteita. Tampereen U20 MM-kilpailuissa 2018 ja Berliinin EM-kisoissa 2018 hän karsiutui alkuerissä.
Vuonna 2019 hän sijoittui seitsemänneksi U23 EM-kisoissa Gävlessä.
Läpimurto tuli 2021, kun hän sijoittui neljänneksi U23 EM-kisoissa Tallinnassa uudella alle 22-vuotiaiden Suomen ennätyksellä 55,42.
Samana kesänä hän teki olympiadebyyttinsä Tokiossa, juosten 55,67 alkuerissä.
Ennätyksiä ja maailmanluokan virettä
Vuodet 2022 ja 2023 olivat hänen uransa huippukohtia.
Kesäkuussa 2022 hän juoksi 54,96 Genevessä ja paransi sen jälkeen aikaan 54,80 Tukholman Timanttiliigassa.
Eugenen MM-kisoissa hän eteni välieriin uudella Suomen ennätyksellä 54,60.
Muutamaa viikkoa myöhemmin hän alitti ajan jälleen, juosten 54,50 Münchenissä, jossa hän oli kuudes Euroopan finaalissa.
Hänen kultainen vuotensa oli 2023.
Kesäkuussa hän teki nykyisen Suomen ennätyksen 54,40 Huelvassa, Espanjassa, ja jatkoi 54,67 Lausannessa ja 54,68 La Chaux-de-Fondsissa.
Samana kesänä hän varmisti myös paikkansa Pariisin 2024 olympialaisiin. Budapestin MM-kisoissa hän eteni jälleen välieriin, juosten 54,48.
Takaiskuja ja järkyttävä diagnoosi
Vuosi 2024 toi alamäen. Rooman EM-kisoissa hän karsiutui välierissä ajalla 54,92. Pariisin olympialaisissa hän putosi keräilyerissä ajalla 58,04.
Myöhemmin syksyllä hän paljasti todellisen syyn vaikeuksiinsa. Hän kertoi avoimesti saaneensa diagnoosin: krooninen astma ja kroonisen univajeen aiheuttama ylirasitustila.
“Kyse ei ollut niinkään nukkumieni tuntien määrästä, vaan laadusta. Minun piti keksiä ratkaisuja suurempiin ongelmiin uneni taustalla.”
Lehikoinen kertoi Ylelle Espoossa elokuussa 2025.
Järkyttävä diagnoosi pakotti hänet miettimään uudelleen suhtautumistaan harjoitteluun ja elämään.
“Minun on täytynyt nöyrtyä. En aiemmin pitänyt ajatuksesta kuunnella kehoani. Nyt minun on ollut pakko oppia se”
hän myönsi samassa Ylen haastattelussa.
Paluu ja uudet haasteet
Useiden kuukausien tauon jälkeen Lehikoinen palasi päämatkalleen Genevessä kesäkuussa 2025, kellottaen ajan 56,82 lähes vuoden tauon jälkeen.
Heinäkuussa hän juoksi kauden parhaansa 55,80, mutta vire jäi ennätystasosta. Elokuussa vaikeudet jatkuivat, ja hän sijoittui 56,80 Banská Bystricassa, Slovakiassa.
Hän myönsi Instagramissa tarvitsevansa tauon kilpailuista:
“En usko, että 56,8 juoksemisessa oli mitään vikaa, mutta olen edelleen liian hidas. Saatan tarvita pienen tauon kisoista nyt.”
Keskittyminen jälleen toipumiseen
Vuoden 2025 MM-kisojen väliin jääminen vahvisti sen, minkä Lehikoinen jo tiesi – hänen kehonsa tarvitsee enemmän aikaa.
Nykyinen tavoite ei ole mitalit, vaan toipuminen, tasapaino ja kärsivällisyys. Kuten hän sanoi Espoossa elokuussa 2025:
“Takaisin pääseminen vie aikaa, ja teemme töitä sen eteen joka päivä. Olipa se tänä vuonna tai myöhemmin, uskon, että jossain vaiheessa palaan vahvempana.”
