Lilli Paasikivi: Ura, perhe ja elämä nyt

Lilli Paasikivi on yksi Suomen tunnetuimmista oopperavaikuttajista. Hänen uransa on vienyt hänet merkittävistä mezzosopraanon rooleista suurten kulttuuri-instituutioiden johtoon. Hän työskenteli lähes kolme vuosikymmentä Suomen Kansallisoopperassa, ensin laulajana ja myöhemmin taiteellisena johtajana. Vuonna 2024 hän muutti Itävaltaan johtamaan Bregenzin festivaalia, jonka vuoden 2026 kausi keräsi ennätykselliset 275 000 kävijää.

Pikatiedot

Tieto	Yksityiskohdat
Koko nimi	Lilli Katriina Paasikivi-Ilves
Syntynyt	22. heinäkuuta 1965, Imatra, Suomi
Ikä	61
Nykyinen työ	Bregenzin festivaalin taiteellinen johtaja
Entinen merkittävä työ	Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, 2013–2023
Puoliso	Viulisti ja opettaja Jaakko Ilves
Lapset	Sini ja Juhani
Sisarukset	Riikka ja Nelli
Merkittävät kunnianosoitukset	Pro Finlandia -mitali, Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki, Helsingin mitali

Musiikki täytti hänen lapsuutensa Lahdessa

Lilli Paasikivi syntyi 22. heinäkuuta 1965 Imatralla. Hänen perheensä muutti Lahteen, kun hän oli vielä nuori, ja siellä hän kasvoi.

Musiikki oli tavallinen osa Paasikiven perheen elämää. Hänen isänsä työskenteli insinöörinä, kun taas hänen äidillään, Irmeli Paasikivellä, oli taloustieteellinen tausta ja hän osallistui aktiivisesti Lahden kulttuuri- ja paikalliseen julkiseen elämään. Irmeli soitti pianoa, nautti taiteesta ja työskenteli lasten ja nuorten musiikkikasvatuksen tukemiseksi.

Vuosia myöhemmin, kun Bregenzin festivaali kysyi Paasikiveltä, kuka oli ollut hänen lapsuuden sankarinsa, hän antoi hyvin yksinkertaisen vastauksen: hänen äitinsä. Festivaalin Paasikiven Bregenziin muuton jälkeen julkaisemassa profiilissa hän kuvaili Irmeliä luovaksi, rohkeaksi ja taidetta rakastavaksi.

Lilli kasvoi myös kahden sisaruksen, Riikan ja Nellin, kanssa. Kaikki kolme tyttöä lauloivat ja soittivat musiikkia. Myöhemmin he esiintyivät yhdessä Paasikiven sisaruksina ja lauloivat vanhoja iskelmiä, kuten Suklaasydän, Sataman valot ja Amado Mio. Riikasta ja Nellistä tuli lopulta insinöörejä, kun taas Lilli teki musiikista ammattinsa.

Nuori Lilli teki paljon muutakin kuin lauloi. Hän aloitti viulunsoiton noin seitsemänvuotiaana ja opetteli myöhemmin soittamaan kitaraa ja saksofonia. Hän osallistui koulussa musiikkitunneille, näytteli musikaalituotannoissa ja harrasti monia urheilulajeja, kuten taitoluistelua. Hän kilpaili jopa luistelijana.

Yhdeksänvuotiaana hän matkusti kuorofestivaalille Unkariin. Myöhemmin hän lauloi koulun solistina noin 8 000 ihmisen yleisölle Lahdessa järjestetyssä juhlassa. Esiintyminen tuntui hänestä jo luontevalta, mutta hän ei vielä tiennyt, että oopperasta tulisi hänen työnsä.

Vuosi Amerikassa muutti hänen suunnitelmansa

Suuri käännekohta tuli, kun Paasikivi oli 17-vuotias. Hän lähti vaihto-oppilaaksi Charlottesvilleen, Virginiaan. Yhdysvalloissa asuessaan hän kävi myös laulutunneilla. Hänen opettajansa kuuli hänen äänessään jotain erityistä ja kysyi, oliko hän koskaan ajatellut ryhtyvänsä oopperalaulajaksi.

Paasikivi kuvaili myöhemmin tuota vaihto-oppilasvuotta vuoden 2014 haastattelussa Seen and Heard Internationalille.

Sitten vietin vuoden Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana, ja juuri tuona aikana innostuin ryhtymään täysipäiväiseksi ammattimuusikoksi.

Tuo yksi ehdotus antoi hänelle selkeän tavoitteen.

Ylen En önskan -televisiohaastattelussa Paasikivi muisteli, kuinka epätavalliselta tuntui tietää niin nuorena, mitä hän halusi tehdä elämällään. Hän sanoi, että oman suunnan oivaltaminen 17-vuotiaana tuntui melkein lottovoitolta.

Se, että on vain 17-vuotias ja tietää tarkalleen, mitä haluaa tehdä elämällään, on melkein kuin voittaisi lotossa, Lilli sanoo ohjelmassa.

Siitä lähtien laulaminen ei ollut enää vain harrastus.

Tukholma ja Lontoo opettivat hänestä oopperalaulajan

Koulun jälkeen Paasikivi aloitti vakavan ammatillisen koulutuksen. Vuosina 1986–1992 hän opiskeli Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Hän suoritti siellä lauludiplomin ja jatkoi sitten oopperaopintojaan Lontoon kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa.

Hän alkoi myös menestyä laul kilpailuissa. Vuonna 1992 hän voitti toisen palkinnon Lappeenrannan laulukilpailussa. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai toisen palkinnon Mirjam Helin -laulukilpailussa.

Hän työskenteli Norrlandsoperanissa Uumajassa, Ruotsissa, ennen kuin palasi Suomeen. Vuonna 1995 hän liittyi Suomen Kansallisoopperan nuorten laulajien studioon.

Hänen alkunsa siellä oli pieni.

Hänen ensimmäinen roolinsa oopperatalossa oli kuoropoika Wagnerin Lohengrinissä. Paasikivi vitsaili myöhemmin suomalaisen Kansallisoopperan jäähyväishaastattelussa, että hän seisoi lavalla pieni valo kädessään ja hänellä oli laulettavanaan vain noin kaksi tahtia.

Suomen Kansallisoopperasta tuli hänen toinen kotinsa

Oopperastudiossa viettämänsä ajan jälkeen Paasikivi sai määräaikaisia laulajan sopimuksia. Vuonna 1998 hänestä tuli Suomen Kansallisoopperan vakituinen solisti.

Pienet roolit muuttuivat vähitellen paljon suuremmiksi.

Hän lauloi Carmenin Bizet’n Carmenissa, Amneriksen Verdin Aidassa, prinsessa Ebolin Don Carlosissa, Brangänen Wagnerin Tristan ja Isoldessa sekä Frickan Wagnerin Ring-oopperoissa. Hänet yhdistettiin läheisesti myös moderniin suomalaiseen oopperaan, muun muassa Pyhiinvaeltajan rooliin **Kaija Saariahon oopperassa **L’Amour de loin.

Pitkän suhteensa päättyessä oopperatalo laski hänen uraltaan siellä 325 esiintymistä ja 31 eri oopperaroolia.

Hän oli aloittanut vain muutamalla nuotilla Lohengrinissä. Lopulta hänestä tuli yksi oopperatalon johtavista laulajista.

Hänen uransa saavutti pian kansainvälisen näyttämön

Paasikiven ura ei pysynyt Suomen rajojen sisällä. Vuonna 2000 hän liittyi kansainväliseen taiteilijatoimisto HarrisonParrottiin. Sen jälkeen seurasi lisää mahdollisuuksia ulkomailla.

Merkittävä kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 2001 Pariisissa, jossa hän lauloi Pyhiinvaeltajan roolin Saariahon oopperassa L’Amour de loin.

Hän esiintyi myöhemmin suurissa oopperataloissa ja festivaaleilla muun muassa Pariisissa, Hampurissa, Frankfurtissa, Salzburgissa, Aix-en-Provencessa ja Savonlinnassa.

Myös hänen konserttiuransa nousi yhtä tärkeäksi. Hän esiintyi johtavien orkestereiden, kuten Berliinin filharmonikkojen, New Yorkin filharmonikkojen, Los Angelesin filharmonikkojen ja Lontoon sinfoniaorkesterin, kanssa. Hän saavutti erityistä arvostusta Gustav Mahlerin musiikin esittäjänä.

Paasikivi muisteli myöhemmin yhtä erityisen tärkeää hetkeä: Wagnerin esittämistä Berliinin filharmonikkojen ja kapellimestari Sir Simon Rattlen kanssa.

Hänen perheensä kasvoi kiireisimpien uravuosien aikana

Paasikiven laulajanura kasvoi nopeasti, kun myös hänen yksityiselämänsä muuttui. Hän rakastui viulisti ja viulunopettaja Jaakko Ilvekseen, jonka kanssa hän myöhemmin avioitui. He saivat kaksi lasta, Sinin ja Juhanin. Molemmat ovat nyt aikuisia.

Pienten lasten kasvattaminen kansainvälisenä oopperalaulajana ei ollut helppoa.

Kun Sini oli vauva, Paasikivi palasi esiintymään hyvin nopeasti. Hänen äitinsä matkusti joskus hänen kanssaan hoitamaan vauvaa Paasikiven harjoitellessa tai esiintyessä. Myös Jaakko kantoi suuren vastuun kodista vaimonsa kansainvälisen uran kiireistyessä.

Ylen En önskan -ohjelman 11. elokuuta 2019 esitetyssä jaksossa Paasikivi puhui avoimesti siitä, kuinka nopeasti hän oli palannut töihin äidiksi tulemisen jälkeen.

Hän kertoi palanneensa lavalle vain kuusi viikkoa kummankin lapsen syntymän jälkeen. Jälkikäteen hänestä tuntui, että hän oli todennäköisesti palannut liian nopeasti.

Hän esitti myös paljon suuremman viestin noista vuosista: lasten saaminen ja kunnianhimoinen ura eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia. Samassa haastattelussa hän kutsui perhettä ja lapsia suureksi rikkaudeksi elämässä.

Vuoden 2023 Eeva-lehden haastattelussa Paasikivi kertoi lastensa olevan jo aikuisia. Sini oli kiinnostunut kuvataiteesta, kun taas Juhani opiskeli tuolloin viestintää Amsterdamissa. Jaakko oli jäänyt eläkkeelle päätoimestaan, mutta opetti edelleen Sibelius-Akatemiassa.

Hän alkoi katsoa oman laulajanuransa ulkopuolelle

Kokemuksen karttuessa Paasikivi alkoi ajatella muutakin kuin omaa esiintymistään. Hän halusi ymmärtää, kuka valitsi oopperat, miten ohjelmisto rakennettiin ja kuinka sadat ihmiset työskentelivät yhdessä yhden tuotannon luomiseksi.

Vuonna 2010 hän osallistui Pyhäniemen musiikkifestivaalin ohjelmiston luomiseen. Se antoi hänelle kokemusta taiteellisten päätösten tekemisestä sen sijaan, että hän olisi vain toteuttanut niitä laulajana.

Sitten tuli paljon suurempi kysymys.

Suomen Kansallisooppera kysyi, harkitsisiko hän ryhtymistä sen taiteelliseksi johtajaksi. Paasikivi oli edelleen aktiivinen laulaja ja olisi voinut jatkaa esiintymistä vuosia, mutta hänestä tuntui, että tällainen mahdollisuus saattaisi tulla vastaan vain kerran.

Hän hyväksyi tarjouksen.

Elokuussa 2013 Lilli Paasikivi siirtyi yhdestä laulajista henkilöksi, joka vastasi oopperatalon taiteellisesta suunnasta. Hän pysyi tehtävässä vuoteen 2023 asti.

Muutos laulajasta johtajaksi on epätavallinen jopa kansainvälisesti. Zeppelin-yliopiston 22. huhtikuuta 2026 julkaisemassa BürgerUniversität-podcastissa Paasikivi kertoi, että hänen kiinnostuksensa näyttämön takana tapahtuvaan työhön oli kasvanut vähitellen. Hän muisti tajunneensa, ettei johtamismahdollisuus ehkä tulisi enää uudelleen, joten hänen oli sanottava kyllä.

Kymmenen vuotta oopperajohtajana muutti hänen uraansa

Paasikivi johti Suomen Kansallisoopperaa taiteellisesti kymmenen vuoden ajan, vuosina 2013–2023.

Hänen työnsä oli hyvin erilaista kuin laulaminen. Nyt hänen täytyi valita tuotannot vuosia etukäteen, valita laulajat, työskennellä budjettien puitteissa ja päättää, millaista oopperaa yhtiön tulisi esittää yleisölle.

Hän halusi tunnettujen klassikoiden säilyvän ohjelmistossa, mutta halusi myös oopperan kokeilevan uusia asioita.

Taiteellisena johtajana toimiessaan yhtiö esitteli muun muassa CircOperan, jossa sirkus yhdistyi oopperaan; Oopperan kummituksen; Sebastian Fagerlundin Syyssonaatin; Kaija Saariahon Innocencen; uuden Wagnerin Ring-syklin sekä Opera Beyondin, joka tutki uuden teknologian käyttöä esittävissä taiteissa.

Yksi oudoimmista ja menestyksekkäimmistä hankkeista syntyi COVID-19-pandemian aikana.

Kun normaalit suunnitelmat muuttuivat mahdottomiksi, yhtiö loi Covid fan tutten. Idea eteni suunnittelusta ensi-iltaan noin kolmessa kuukaudessa. Sen verkkolähetystä katsoi lopulta noin 350 000 ihmistä ympäri maailmaa.

Johtaminen ei ollut aina mukavaa. Jotkin päätökset herättivät kritiikkiä organisaation sisällä, mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Vuoden 2023 jäähyväishaastattelussaan Paasikivi sanoi oppineensa, että paine oli yksinkertaisesti osa johtajana olemista.

Hänen työnsä toi myös lisää kunnianosoituksia. Hän sai Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin vuonna 2017 ja Helsingin mitalin vuonna 2021.

Pandemia päätti hänen laulajanuransa melkein

Paasikivi jatkoi laulamista osan taiteellisena johtajana viettämästään ajasta, mutta molempien tehtävien hoitaminen kävi vaikeammaksi.

Pandemia oli merkittävä käännekohta.

Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa 2. toukokuuta 2023 antamassaan haastattelussa Paasikivi kertoi pandemiavuosien uuvuttaneen hänet. Oopperasuunnitelmia täytyi tehdä yhä uudelleen ja uudelleen, vain jotta ne peruttaisiin tai muutettaisiin.

Hän oli päätynyt siihen, että lopettaisi laulamisen.

Sitten hänen puhelimensa soi.

Hänelle tarjottiin pääroolia Armissa, uudessa oopperassa, joka kertoi Marimekon perustajasta Armi Ratiasta, Ilmajoen musiikkijuhlilla.

Paasikivi muutti mielensä.

Ooppera sai ensi-iltansa kesäkuussa 2023, ja se palasi ohjelmistoon vuonna 2024.

Toukokuussa 2023 pidetyissä harjoituksissa Paasikivi kertoi Ylelle, että hän ymmärsi hyvin Armi Ratiaan liittyvän vahvan, energisen ja luovan puolen. Hän piti myös siitä, että ooppera näytti kuuluisasta liikenaisesta heikomman ja haavoittuvamman puolen.

Rooli antoi Paasikivelle uuden mahdollisuuden nauttia laulamisesta, mutta hänen pääuransa oli jo siirtymässä uuteen suuntaan.

Itävalta avasi täysin uuden luvun

Uusi uramahdollisuus saapui ennen kuin Paasikivi oli edes saanut työnsä Suomen Kansallisoopperassa päätökseen.

14. joulukuuta 2022 ilmoitettiin, että hänet oli valittu johtamaan Bregenzin festivaalia, kuuluisaa itävaltalaista kesäfestivaalia, joka järjestetään Bodensee-järven rannalla.

Festivaali ilmoitti nimityksestä myös virallisella Facebook-sivullaan ja kertoi Paasikiven ottavan taiteellisen johdon Elisabeth Sobotkalta.

Paasikivi kutsui nimitystä suureksi kunniaksi.

Suomen Kansallisoopperan virallisessa englanninkielisessä ilmoituksessa 14. joulukuuta 2022 hän selitti, mikä uudessa työssä houkutteli häntä.

Laulajana ooppera ja laulumusiikki ovat tietenkin aina lähellä sydäntäni.

Hän päätti työnsä Suomen Kansallisoopperan johdossa kesällä 2023 ja aloitti virallisesti Bregenzissä 1. lokakuuta 2024. Hänen sopimuksensa jatkuu vuoteen 2029.

Itävaltaan muuttaminen oli todellinen elämänmuutos. Heinäkuussa 2025 ORF Vorarlbergin haastattelussa Paasikivi kertoi kaipaavansa perhettään ja puutarhaansa Suomessa, mutta matkustaminen oli ollut jo laulajana normaali osa hänen elämäänsä.

Myös hänen perheensä on vieraillut hänen uudessa työympäristössään. Bregenzin vuoden 2025 kauden avajaisissa valokuvaajat ikuistivat Paasikiven aviomiehen Jaakon sekä heidän lapsensa Sinin ja Juhanin osallistumassa yhdessä.

Hänen ensimmäiset Bregenzin kautensa toivat valtavat yleisöt

Paasikiven ensimmäinen Bregenzin festivaalikausi taiteellisena johtajana järjestettiin kesällä 2025. Hän antoi ohjelmistolle huomattavan pohjoismaisen sävyn tuomalla festivaalille suomalaisia ja pohjoismaisia taiteilijoita, musiikkia ja ajatuksia. Kausi keräsi noin 249 000 kävijää.

Seuraava kausi oli vielä suurempi.

Vuodeksi 2026 Paasikivi valitsi Verdin La traviatan ensimmäiseksi uudeksi järvioopperatuotannokseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun ooppera esitettiin Bregenzin kuuluisalla järvilavalla.

Huhtikuussa 2026 julkaistussa virallisessa Bregenzin festivaalin haastattelussa Paasikivi selitti, miksi järvilava on tärkeä. Monet siellä käyvät näkevät oopperan ensimmäistä kertaa, joten hän haluaa musiikin, lavan, järven ja tunnelman toimivan yhdessä yhtenä kokemuksena.

Hän selitti myös festivaalin taustalla olevan suuremman ajatuksen:

Yhdessä haluamme näyttää, mitä kulttuuri voi saavuttaa: tuoda ihmiset yhteen, tarjota toivoa ja jakaa iloa.

Ajatus näkyi Bregenzin 80-vuotisjuhlakauden aikana. Festivaaliin kuului oopperaa, konsertteja, uutta musiikkia, nuorille suunnattuja ohjelmia ja suuri yhteislaulutilaisuus järven rannalla.

Lilli Paasikivi johtaa nyt Bregenziä ennätysvuoden jälkeen

Paasikiven vuoden 2026 Bregenzin festivaali päättyi 23. elokuuta tapahtuman historian parhaaseen kävijätulokseen.

Noin 275 000 ihmistä osallistui noin 80 tapahtumaan viiden viikon kauden aikana. La traviata keräsi yksinään 193 474 kävijää 28 loppuunmyydyssä esityksessä järvilavalla.

Vain päiviä myöhemmin, 1. syyskuuta 2026, Pro Ópera julkaisi uuden haastattelun Paasikiven kanssa. Hän selitti, että siirtyminen laulamisesta taidehallintoon on edelleen epätavallinen urapolku, mutta hänen mielestään esiintyjänä vietetyt vuodet antavat johtajalle vahvan ymmärryksen siitä, miten ooppera todella toimii.

Hän työskentelee edelleen suoraan nuorten laulajien kanssa. Maaliskuussa 2026 hän johti Bregenzin oopperastudion mestarikurssin yhdessä baritoni Jaakko Kortekankaan kanssa ja välitti oman laulajanuransa oppeja uudelle sukupolvelle.

Hänen työnsä suuntautuu jo tulevaisuuteen. Vuoden 2027 Bregenzin festivaali avataan 21. heinäkuuta Othmar Schoeckin Penthesilealla. Päivää myöhemmin La traviata palaa järvilavalle vielä 28 esityksen ajaksi.

Tässä Lilli Paasikiven elämä on nyt. Tytöstä, joka oppi soittamaan viulua Lahdessa, tuli kansainvälinen oopperalaulaja. Laulajasta tuli Suomen kansallisen oopperayhtiön johtaja. Ja tänään hän käyttää kaikkea aiemmissa elämänsä vaiheissa oppimaansa johtaakseen yhtä Euroopan tunnetuimmista musiikkifestivaaleista.