Kuka on Sonja Leinamo ja miten hänestä tuli ampumahiihtäjä?

Sonja Leinamo on suomalainen ampumahiihtäjä, joka haaveili alun perin huippuluokan maastohiihtäjäksi tulemisesta. Loukkaantumiset muuttivat hänen suuntaansa, ja hän valitsi ampumahiihdon. Päätös toimi. Hän saavutti ampumahiihdon maailmancupin vuonna 2023, nousi ensimmäistä kertaa maailmancupin palkintokorokkeelle vuonna 2025 ja edusti Suomea vuoden 2026 talviolympialaisissa.

Lyhyet tiedot

Tieto	Tiedot
Koko nimi	Sonja Leinamo
Syntymäaika	20. helmikuuta 2002
Ikä	24
Syntymäpaikka	Hattula, Kanta-Häme, Suomi
Kotoisin	Iittalan alue, Kanta-Häme
Koulutus	Vuokatin urheilulukio
Ampumahiihtoseura	Ahveniston Ampumahiihtäjät
Maastohiihtoseura	Pohti SkiTeam Pyhäjärvi
Henkilökohtainen valmentaja	Juho Halonen
Paras maailmancup-sijoitus	2. Östersundissa joulukuussa 2025
Olympialaiset	Milano Cortina 2026

Syntymäajan, valmentajan, seuran ja hänen tärkeimpiä juniorisaavutuksiaan voi tarkistaa Ahveniston Ampumahiihtäjien urheilijaprofiilista.

Hiihto tuli osaksi hänen elämäänsä nuorena

Leinamo kasvoi Kanta-Hämeessä ja alkoi kilpailla suksilla nuorena. Aluksi maastohiihto oli hänen päälajinsa. Hänestä tuli vahva juniorihiihtäjä. Vuonna 2019 hän voitti juniorien takaa-ajokilpailun Kuopiossa. Myöhemmin samana vuonna hän voitti myös juniorien sprintin finaalin Rukalla. Tulokset löytyvät FIS:n virallisesta kilpailuhistoriasta.

Hyvät tulokset auttoivat hänet vuoden 2020 nuorten talviolympialaisiin Lausannessa, Sveitsissä. Siellä hän edusti Suomea maastohiihdossa. Hän sijoittui sprintissä 24, viiden kilometrin kilpailussa 46 ja cross-kilpailussa 37. Ampumahiihto ei kuitenkaan ollut hänelle täysin uusi laji.

Leinamo oli kokeillut ammuntaa ja ampumahiihtoa jo nuorempana. Hänen seuraprofiilinsa mukaan hän kiinnostui lajista yksinkertaisesti siksi, että halusi kokeilla uutta urheilulajia.

Muutto Vuokattiin auttoi häntä löytämään toisen lajin

Leinamo muutti myöhemmin Vuokattiin opiskelemaan ja harjoittelemaan urheilulukiossa.

Hän saapui sinne maastohiihtäjänä.

Lokakuussa 2024 Biathlon23:n haastattelussa Leinamo kertoi viettäneensä yhden vuoden ampumahiihtokoulussa ollessaan noin 15-vuotias. Mutta kun hän muutti Vuokattiin, hänellä ei ollut kivääriä mukanaan, joten hän lopetti ampumahiihdon joksikin aikaa. Hänen valmentajansa näkivät silti, että ampumahiihto voisi sopia hänelle.

Hänen pitkäaikainen valmentajansa Juho Halonen kertoi Ylelle, että hänen veljensä Jaakko Halonen tiesi Leinamolla olevan jonkin verran kokemusta ammunnasta. Jaakko uskoi, että hänen vahva vapaan hiihtotavan hiihtonsa voisi tehdä hänestä hyvän ampumahiihtäjän.

Leinamo toi sitten kiväärin Vuokattiin. Hän oli edelleen pääasiassa maastohiihtäjä, mutta alkoi osallistua myös ammuntaharjoituksiin.

Kaksi loukkaantumista muutti hänen uransa suunnan

Talvesta 2020–21 tuli käännekohta.

Leinamo kärsi kahdesta vakavasta loukkaantumisesta. Biathlon23-haastattelussa hän kertoi loukanneensa selkänsä ja nilkkansa kaaduttuaan portaissa. Loukkaantumiset vaikeuttivat normaalia maastohiihtoa.

Ajankohta oli erityisen vaikea.

Vuoden 2021 nuorten maastohiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Vuokatissa. Leinamo toivoi pääsevänsä kilpailemaan siellä, mutta hän ei toipunut ajoissa. Hänen valmentajansa kertoi tästä myöhemmin Ylen haastattelussa. Sen sijaan hän alkoi ajatella ampumahiihtoa vakavammin.

Hän hankki oman kiväärin ja yritti päästä nuorten ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin.

Hän pääsi joukkueeseen.

Vuoden 2024 Biathlon23-haastattelussa Leinamo selitti, kuinka nopeasti hänen tunteensa lajia kohtaan muuttuivat:

Rakastuin heti lajiin, sen tunnelmaan ja sen ympärillä oleviin ihmisiin.

Vuoteen 2021 mennessä Leinamo oli päättänyt keskittyä ampumahiihtoon. Suomen Olympiakomitea ilmoittaa myös vuoden 2021 vuodeksi, jolloin hän päätti keskittyä lajiin.

Ampumaan oppiminen oli paljon vaikeampaa kuin hiihtämään oppiminen

Leinamo osasi jo hiihtää nopeasti.

Ammunta oli vaikeampaa.

Ampumahiihdossa urheilijan täytyy hiihtää kovalla vauhdilla ja sitten rauhoittua yhtäkkiä niin paljon, että hän pystyy osumaan pieniin tauluihin.

Se vei Leinamolta aikaa.

Hän kertoi myöhemmin Biathlon23:lle pitävänsä itseään edelleen parempana hiihtäjänä kuin ampujana. Hän sanoi, että yksi hänen hiihtovahvuuksistaan oli tietää, missä säästää energiaa ja missä painaa kovempaa.

Mukana oli myös vaikeita päiviä.

Yle kertoi joulukuussa 2025, että nilkkaongelmat vaikuttivat edelleen hänen harjoitteluunsa. Suomen päävalmentaja Erik Torneus-Kulstad sanoi myös, että itseluottamus ja rohkeus olivat olleet hänelle tärkeitä ongelmia ampumaradalla.

Välillä Leinamo jopa mietti, oliko lajin vaihtaminen ollut oikea ratkaisu.

Mutta hän jatkoi harjoittelua.

Hän saavutti ampumahiihdon maailmancupin vuonna 2023

Leinamon tulokset paranivat vähitellen. Hänen ensimmäinen ampumahiihdon maailmancup-kilpailunsa oli vuonna 2023 Oslossa. Hänen seuraprofiilinsa mukaan kyseinen kausi oli hänen maailmancup-debyyttinsä. Seuraava vuosi toi tärkeän mitalin.

Vuonna 2024 Leinamo voitti hopeaa alle 22-vuotiaiden sprintissä nuorten Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Hän sijoittui myös kuudenneksi nuorten maailmanmestaruuskilpailujen yhteislähtökilpailussa. Tulokset osoittivat, että hän lähestyi huipputasoa. Mutta hän halusi edelleen yhtä asiaa kovasti: sprinttikilpailun ilman ohilaukauksia.

Lokakuun 2024 Biathlon23-haastattelussa hän sanoi:

Tavoitteeni on ampua sprintissä 0+0.

Vain muutamaa kuukautta myöhemmin hän teki juuri niin.

Oberhof toi hänelle ensimmäisen suuren maailmancup-tuloksen

9. tammikuuta 2025 Leinamo kilpaili maailmancupin sprintissä Oberhofissa, Saksassa.

Hän osui kaikkiin kymmeneen tauluun.

Hän sijoittui kahdeksanneksi.

Se oli siihen mennessä ylivoimaisesti hänen paras maailmancup-tuloksensa. Leinamo oli yllättynyt, koska hän oli viimein saavuttanut haluamansa puhtaan sprinttiammunnan.

Kilpailun jälkeen hän kertoi Yle Urheilulle:

En ole ikinä ampunut 0+0, niin en oikein tiedä, mitä siinä kävi.

Myös hänen hiihtonsa oli kehittynyt.

Leinamo kertoi Ylelle huhtikuussa 2025, että hänen harjoittelumääräänsä oli kauden aikana lisätty noin 100 tuntia. Hän koki, että kovempi työ oli tehnyt hänestä paljon vahvemman.

Hän sanoi:

Lähden seuraavaan harjoituskesään tosi paljon paremmalla itseluottamuksella.

Tuo itseluottamus osoittautui pian tärkeäksi.

Östersund muutti hänen uransa joulukuussa 2025

Leinamon suurin läpimurto tapahtui 2. joulukuuta 2025 Östersundissa, Ruotsissa. Hän kilpaili maailmancupin 15 kilometrin henkilökohtaisessa kilpailussa. Kilpailussa on neljä ampumapaikkaa. Leinamo osui 19:ään 20 taulusta. Hän hiihti myös nopeasti. Kun hän saapui maaliin, hän oli ensimmäisenä. Italialainen tähti Dorothea Wierer ohitti hänet myöhemmin vain 0,3 sekunnilla. Leinamo sijoittui toiseksi.

Se oli hänen uransa ensimmäinen maailmancupin palkintokorokesijoitus. Kilpailun jälkeen hänen oli vaikea uskoa tapahtunutta. Hän sanoi Ylen haastattelussa:

Tämä on ihan käsittämätöntä!

Tulos muutti Leinamon vähemmän tunnetusta suomalaisesta ampumahiihtäjästä urheilijaksi, joka pystyi haastamaan maailman parhaat.

Hänen äitinsä ääni auttoi häntä pysymään rauhallisena

Östersundin tuloksen taustalla oli myös koskettava perhetarina. Leinamo oli yrittänyt tulla rauhallisemmaksi ennen ampumista. Hän oli kokeillut meditaatiota.

Ennen Östersundin kilpailua hän kuunteli kuulokkeilla äitinsä nauhoittamaa rauhoittavaa harjoitusta. Leinamo oli pyytänyt äitiään tekemään nauhoituksen. Hän kertoi asiasta Yle Urheilulle joulukuussa 2025.

Hän kertoi Ylelle, että äidin äänen kuuleminen auttoi.

Jos äidin ääni kuuluu korvissa ennen kuin lähtee, niin se on varmasti tosi monelle rauhoittava ääni.

Vuoden 2026 olympialaiset antoivat hänelle uuden unelmien hetken

Leinamon nousu jatkui, kun hänet valittiin Milano Cortina 2026 -talviolympialaisiin. Hänen nimensä oli mukana Suomen Olympiakomitean virallisessa olympiajoukkueessa. Se oli erityinen ympyrän sulkeutuminen. Vuonna 2020 hän oli kilpaillut nuorten olympialaisissa maastohiihtäjänä.

Kuusi vuotta myöhemmin hän oli palannut olympialaisiin ampumahiihtäjänä. Hänen paras henkilökohtainen tuloksensa Milanossa ja Cortinassa oli 29 sija 15 kilometrin henkilökohtaisessa kilpailussa. Hän sijoittui sprintissä 70. Leinamo kuului myös Suomen naisten viestijoukkueeseen, joka sijoittui seitsemänneksi. Myös Yle raportoi Suomen seitsemännestä sijasta naisten viestissä. Suomen joukkueessa hiihtivät Inka Hämäläinen, Sonja Leinamo, Venla Lehtonen ja Suvi Minkkinen.

Hän ei voittanut olympiamitalia, mutta olympialaisiin pääseminen oli jälleen suuri askel uralla, joka oli vaihtanut lajia vain viisi vuotta aiemmin. Ampumahiihto on nyt Leinamon päälaji, mutta hän ei ole kokonaan jättänyt maastohiihtoa. Hän kilpailee edelleen Pohti SkiTeam Pyhäjärven riveissä.

Hän vietti kesän 2026 harjoitellen ja nuoria urheilijoita auttaen

Olympialaisten jälkeen Leinamo palasi harjoittelemaan uutta kautta varten. Huhtikuussa 2026 Suomen ampumahiihdon naisten A-maajoukkueeseen nimettiin Suvi Minkkinen, Inka Hämäläinen, Venla Lehtonen ja Sonja Leinamo. Päävalmentajana jatkoi Erik Torneus-Kulstad.

Heinäkuussa Leinamo osallistui myös nuorten ampumahiihtoleirille Vuokatissa. Norjalainen legenda Johannes Thingnes Bø oli myös paikalla. Leinamo ja muut Suomen maajoukkueen urheilijat harjoittelivat nuorten ampumahiihtäjien kanssa, antoivat heille neuvoja ja vastasivat heidän kysymyksiinsä. Asiasta kertoi Suomen Ampumahiihtoliitto 29. heinäkuuta 2026.