Miten Marjo Leinonen tuli yksi Suomen omaleimaisimmista rockäänistä

Lähes neljä vuosikymmentä sen jälkeen, kun Marjo Leinonen astui ensimmäisen kerran lavalle The Ballsin kanssa, ääni, joka teki hänestä yhden omaleimaisimmista roots-rock-laulajista, on edelleen vahvasti aktiivinen. Hänen rosoinen sekoituksensa bluesia, soulia, gospelia ja rockia teki hänestä kuuluisan 1980-luvun lopulla, mutta hän ei koskaan asettunut vain yhteen yhtyeeseen tai yhteen tyyliin.

Viime vuosina Leinonen on avautunut pitkän uransa vaikeammista puolista omaelämäkerrassaan Punaisia päin, palannut televisioon yhtenä Ylen Elämäni Biisin vieraista ja jatkanut levyttämistä BubliCansin kanssa. Hänen viimeisin julkaisunsa yhtyeen kanssa, ”Surprise”, ilmestyi huhtikuussa, ja hän jatkaa esiintymistä myös vuonna 2026.

Pikatiedot

Tieto	Yksityiskohdat
Koko nimi	Marjo Leinonen
Syntymäaika	14. joulukuuta 1966, Kajaani, Suomi
Ikä	59
Ammatti	Laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä
Tunnetaan	The Balls, Marjo Leinonen & Viranomaiset, Huff’n’Puff, BigFeet & LaLa, BubliCans
Puoliso	Sami ”Sande” Vettenranta
Lapset	Yksi tytär, Irma
Vanhemmat	Anneli ja Taisto Leinonen
Sisarukset	Kaksoisveli Marko ja vanhempi sisar Pirjo

Taide oli jo osa hänen lapsuuttaan

Leinonen syntyi Kajaanissa 14. joulukuuta 1966 Markon kaksoissisareksi. Heidän vanhempi sisarensa Pirjo oli noin vuoden vanhempi. Perhe asui lähellä Kajaanin teollisuusaluetta.

Hänen isänsä Taisto työskenteli teollisuuslaitoksessa ja toimi myös palomiehenä. Hänen äitinsä Anneli oli haaveillut kuvataiteilijan urasta, mutta työskenteli lopulta liikuntasihteerinä ja uimaopettajana. Kulttuuritoimitus dokumentoi perheen taustaa arvioidessaan Leinosen myöhempää omaelämäkertaa.

Taide tuli hänen elämäänsä varhain. Leinonen lauloi, tanssi ja näytteli lapsena, ja teatteri oli aluksi hänen vahvin kiinnostuksenkohteensa. Hänestä tuli avustaja Kajaanin teatteriin, jossa ohjaaja Hannu Raatikainen huomasi hänen kykynsä. Hän sai myös tanssiopetusta Jorma Uotiselta.

Laulaminen ei kuulunut suunnitelmiin

Musiikki oli myös läsnä, vaikka ammattilaulajaksi ryhtyminen ei vielä kuulunut suunnitelmiin. Hän lauloi kuorossa, soitti kannelta ja opiskeli klassista kitaraa, ennen kuin joutui lopulta valitsemaan kitaran ja tanssin välillä. Teini-ikänsä puoliväliin mennessä hän oli myös alkanut kerätä rytmi- ja bluesmusiikkia, soulia ja muuta afroamerikkalaista musiikkia.

Hänen kasvatuksensa jätti myös hengellisen juonteen, joka palaisi myöhemmin sekä hänen elämäänsä että musiikkiinsa. Vuonna 2024 Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa Leinonen kuvaili kotiaan työväenluokkaiseksi ja suurelta osin uskonnottomaksi, kun taas hänen äidinäitinsä Hilja tutustutti hänet rukoukseen ja kristinuskoon.

”Kotini oli melko työväenluokkainen. Äitini oli realisti ja feministi. Kotikasvatukseeni ei oikeastaan kuulunut uskontoa lainkaan. Isoäitini oli ainoa sanansaattaja.”

Hän jätti koulun 17-vuotiaana etsiäkseen toisenlaista elämää

Perinteinen koulutus ei pitänyt Leinosta otteessaan pitkään. 17-vuotiaana hän jätti lukion ja Kajaanin lähteäkseen au pairiksi New Yorkiin. Hän oli toivonut, että muutto toisi hänet myös lähemmäs tanssia, mutta koti-ikävä päätti matkan ennenaikaisesti.

Pian hän muutti Helsinkiin, jossa hän saattoi käyttää isoäidilleen kuuluvaa asuntoa ja elätti itseään osittain siivoustöillä.

Tuolloin lähes kaikki taiteellinen tuntui mahdolliselta. Leinonen harkitsi uraa tanssin, näyttelemisen ja kuvataiteen parissa. Hän haki pop-jazzkouluun laulamalla Creedence Clearwater Revivalin ”Proud Maryn”, mutta häntä ei hyväksytty. Hän kävi myös piirustuskursseilla ja haki Kuvataideakatemiaan, mutta ei päässyt sisään.

Leinonen ei koskaan saanut muodollista laulunopetusta. Sen sijaan hänen musiikillinen koulutuksensa syntyi kuuntelemisen, kokeilemisen ja myöhemmin itseopiskellun musiikinteorian kautta.

Vuonna 1987 hän kokeili ulkomailla asumista uudelleen au pairina Croydonissa, Lontoossa. Hän vietti suuren osan vapaa-ajastaan musiikkia löytääkseen, ja palatessaan Suomeen hänellä oli jo sanat ja epätavallinen bluesmelodia yhteen varhaisista kappaleistaan, ”Raveniin”.

Laulaminen Tavastian ulkopuolella johdatti hänet suoraan The Ballsin riveihin

Ratkaiseva löytö tapahtui sen jälkeen, kun Leinonen kuuli Janis Joplinia juhlissa Helsingissä 1980-luvun puolivälissä. Hän alkoi kokeilla kappaleita kuten ”Mercedes Benz”, ”Move Over” ja ”Me and Bobby McGee” kuunnellen samalla muun muassa Howlin’ Wolfia ja Elmore Jamesia.

Hänen läpimurtonsa oli paljon epämuodollisempi kuin koe-esiintyminen.

Kun Leinonen lauloi kadulla Helsingin Tavastia-klubin ulkopuolella, muusikko Rane Raitsikka kuuli hänet. Tämä yhteys johti The Balls -yhtyeeseen, blues-rockia ja rhythm and bluesia soittavaan ryhmään, joka koottiin alun perin vuoden 1988 tienoilla.

Leinosella ei ollut käytännössä lainkaan aiempaa bändikokemusta, kun hänestä tuli yhtyeen laulaja. Ylen arkistojen mukaan yhtye soitti ensimmäisen keikkansa vain kolmen harjoituksen jälkeen.

Perinteisen koulutuksen puutteesta tuli heikkouden sijaan osa hänen identiteettiään. Hänen käheä ja voimakas tulkintansa toi nopeasti vertauksia Janis Jopliniin, mutta Leinonen kehitti soundin, joka oli tunnistettavasti hänen omansa.

Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa joulukuussa 2019 hän selitti, miksi tekninen täydellisyys ei ollut koskaan ollut päätavoite.

Laulamassani musiikissa tärkeintä on se, miten tunne välittyy.

The Balls teki hänen epätavallisesta äänestään uran

The Balls julkaisi ensimmäisen mini-albuminsa vuonna 1989, ja sitä seurasi Drunkfish vuonna 1990. Myöhempiä julkaisuja olivat Balls Change When Balls Want to Change vuonna 1993, Jungle in a Barrel vuonna 1995 ja Skinny Dipping vuonna 2001.

Yhtyeen nousu avasi myös muita ovia. Vuonna 1991 Leinonen näytteli Marjoa Mika Kaurismäen elokuvassa Zombie ja Kummitusjuna Silu Seppälän ja Matti Pellonpään rinnalla.

Elokuvasta tuli yksi hänen uransa tunnetuimmista valkokangasesiintymisistä. Ylen Kino Suomi -arkisto kuvailee Leinosta ja Seppälää amatöörinäyttelijöiksi, joiden suoritukset vaikuttivat silti valkokankaalla luontevilta.

Vuosia myöhemmin Joplin-vertailu sai täyden ympyrän, kun Leinonen näytteli pääroolia Janis!-rockmusikaalissa, joka sai ensi-iltansa lokakuussa 2008.

Hänen suhteensa Sande Vettenrantaan muuttui sekä henkilökohtaiseksi että musiikilliseksi

Yksi Leinosen uran tärkeimmistä ihmisistä istui jo The Ballsin rumpujen takana.

Rumpali Sami ”Sande” Vettenranta ja Leinonen lähentyivät vähitellen, ja heidän ystävyytensä kehittyi parisuhteeksi. Vuosien levottoman ja vaeltelevan elämäntyylin jälkeen, kuten Leinonen myöhemmin kuvaili sitä, hän alkoi kaivata Vettenrannan kanssa vakaampaa kotia.

Heidän tyttärensä Irma syntyi vuonna 1996. Perhe asui myöhemmin Porvoossa ennen paluutaan Helsinkiin. Vettenranta on pysynyt myös Leinosen musiikillisena kumppanina soittaen rumpuja hänen myöhemmissä yhtyeissään ja levytysprojekteissaan.

Leinonen on kertonut, että tieto raskaudesta muutti välittömästi hänen elämäntapaansa.

Äititiikerin vaistolla tein täydellisen U-käännöksen.

Hän selitti, että tunsi nyt olevansa vastuussa paitsi itsestään myös toisen ihmisen terveydestä ja koko elämästä.

Alkoholista tuli yksi hänen julkisen tarinansa vaikeista puolista

Alkoholi on osa Leinosen elämää, koska hän on itse päättänyt puhua siitä avoimesti. Suomen rockia 1980- ja 1990-luvuilla ympäröinyt runsaan juomisen kulttuuri muuttui hänen ympärillään yhä tuhoisammaksi.

Leinonen on muistellut nähneensä muusikoiden ja ystävien kuolevan sen jälkeen, kun juhliminen oli jatkunut liian rajuna liian pitkään.

Raskaus pysäytti tuon elämäntyylin joksikin aikaa, mutta alkoholista tuli myöhemmin jälleen ongelma.

Vuonna 2007 Leinonen osallistui Ylen Elämä pelissä -ohjelmaan, jossa yksi hänen päätavoitteistaan oli vähentää juomista ja esiintyä konserteissa selvin päin.

Ohjelman loppuun mennessä Yle kertoi, että selvin päin esiintymisestä oli tullut todellisuutta ja hänen päivittäiset rutiininsa sekä kuntonsa olivat parantuneet.

Myöhemmin hän sanoi, ettei ollut tuossa vaiheessa absolutisti, mutta oli löytänyt paremman tasapainon ja joi vähemmän. Vuosia myöhemmin hän kuitenkin myönsi vanhojen tapojen palanneen sen jälkeen, kun hänen tyttärensä oli muuttanut pois kotoa. Tähän kuului myös ajanjaksoja, jolloin hän alkoi juoda aamuisin vaativien konserttijaksojen jälkeen.

Uudet yhtyeet pitivät hänet liikkeessä pitkään The Ballsin ensimmäisen kauden jälkeen

The Ballsin aktiivisimman kauden jälkeen Leinonen jatkoi yhtyeiden rakentamista äänensä eri puolien ympärille.

Marjo Leinonen & Viranomaiset tarjosi hänelle suomenkielisen ilmaisukanavan. Yhtye julkaisi Uusi päivä -albumin vuonna 2006 ja pitkän tauon jälkeen Vanha Schäferin vuonna 2020. Soundi kertoi, että monet toisen albumin kappaleista olivat olleet olemassa jo vuosia, ennen kuin ajankohta tuntui lopulta oikealta.

2010-luvulla syntyi Marjo Leinonen & Huff’n’Puff, jonka vuonna 2012 julkaistu samanniminen albumi painottui rhythm and bluesiin, souliin ja funkiin. Myöhemmin tuli BigFeet & LaLa, jossa soitti kitaristi Jukka Orma; yhtye julkaisi Pet Me! -albumin vuonna 2018.

Leinonen on esiintynyt myös muun muassa J. Karjalaisen, Ismo Alangon, Maija Vilkkumaan ja Asan levytyksillä, mikä osoittaa, kuinka pitkälle hänen tunnistettava äänensä on kulkenut omien yhtyeiden ulkopuolelle.

Hänen panoksensa suomalaiseen roots-musiikkiin tunnustettiin virallisesti vuonna 2014, kun Blues Lovers myönsi hänelle valtakunnallisen Jemma-erikoispalkinnon.

BubliCans tarjosi hänelle uuden vahvan kodin bluesille, soulille ja funkille

Uusi pitkäkestoinen luku alkoi vuonna 2018 perustetun BubliCansin myötä. Yhtye asettaa Leinosen äänen bluesin, funkin, soulin, gospelin ja New Orleans -vaikutteiden rytmikkään yhdistelmän päälle.

Kokoonpanossa ovat soittaneet Vettenranta rummuissa, Petri Kautto kitarassa, Risto Kumpulainen koskettimissa ja Ville Niemelä sousafonissa. Sousafoni korvaa perinteisen bassokitaran ja antaa musiikille yhden sen tunnistettavimmista piirteistä.

Yhtye julkaisi ensimmäisen täyspitkän albuminsa, Holy Roller, vuonna 2023. Levy toi Leinosen vahvasti takaisin englanninkielisen roots-musiikin pariin, soulin, gospelin ja rhythm and bluesin ollessa sen keskiössä. Soundin Holy Roller -arviossa kehuttiin yhtyeen riisuttua groovea ja Leinosen sielukasta tulkintaa.

Oman elämäntarinan kirjoittaminen sai hänet katsomaan villejä vuosia eri tavalla

Lokakuussa 2023 Leinonen ja toimittaja-kirjailija Tommi E. Virtanen julkaisivat omaelämäkerran Marjo Leinonen – Punaisia päin Johnny Knigan kustantamana.

300-sivuinen kirja seuraa hänen matkaansa Kajaanista Helsingin rock-maailmaan, ihmissuhteisiin, äitiyteen, musiikkiin, päihteiden käyttöön ja ajanjaksoihin, jolloin hänen mielenterveytensä kärsi.

Sen sijaan että menneisyys muutettaisiin yksinkertaiseksi menestystarinaksi, kirjassa tarkastellaan, miksi hän teki tiettyjä valintoja ja miltä nuo kokemukset näyttivät vuosikymmeniä myöhemmin. Johnny Kniga

Leinonen esiintyi Ylen Arto Nyberg -ohjelmassa lokakuussa 2023 pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Aiemmin samana vuonna hän oli myös keskustellut lähes tunnin ajan matkastaan Kajaanista Helsingin rock-piireihin Radio Suomen Illassa.

Mitä Marjo Leinonen tekee nyt?

59-vuotiaana Leinonen on edelleen aktiivinen laulaja eikä eläkkeelle jäänyt hahmo, joka katsoo taaksepäin vanhaa uraansa.

Hän esiintyi Michael Monroen, Pauli Hanhiniemen, Jonna Tervomaan ja Toni Wirtasen rinnalla Ylen Elämäni Biisin Suomirock-erikoisjaksossa 30. huhtikuuta 2025, pysyen näkyvänä sekä laajemmalle televisioyleisölle että roots-musiikin kuuntelijoille.

Vuonna 2026 hän on jatkanut esiintymistä sekä The Ballsin että BubliCansin kanssa. Kaikkein tärkeintä on, että uutta musiikkia on myös julkaistu: Marjo Leinonen & BubliCans julkaisivat singlen ”Surprise” 3. huhtikuuta 2026 Emsalö Musicin ja Playground Musicin kautta.

Hänen keikkakalenterinsa jatkuu syksyyn. Espoon kaupunki ilmoittaa Marjo Leinosen & BubliCansin esiintyvän Espoon kulttuurikeskuksessa 26. syyskuuta 2026.

Se on sopiva paikka Leinosen tarinalle tänä päivänä. Laulaja, joka liittyi The Ballsin riveihin käytännössä ilman bändikokemusta, tekee edelleen sitä, mikä sai ihmiset huomaamaan hänet alun perin: laulaa bluesia, soulia ja rockia yrittämättä saada ääntään kuulostamaan kenenkään muun ääneltä.